Mikä kuoro sopisi minulle?

Kuorolaulu on suosittu harrastus, ja ympäri Suomea löytyykin monen kokoista ja tyylistä esiintyvää kokoonpanoa. Yksinkertaisimmillaan kuorot jaotellaan mieskuoroihin, naiskuoroihin ja sekakuoroihin. Tämä jaottelu perustuu siihen, mille äänialoille kuoron sovitukset on sävelletty tai sovitettu, ei varsinaisesti siis jäsenten biologiseen tai sosiaaliseen sukupuoleen. Esimerkiksi “Helsingin nörtein naiskuoro”, nimeltään Another Castle, ei oleta kaikkien riveissään laulavien olevan identiteetiltään naisia. Naiskuorojen äänialat ovat korkeasta matalimpaan sopraano, mezzosopraano ja altto. Mieskuorojen äänialat ovat puolestaan tenori, baritoni ja basso. Sekakuoroissa on taas tavallisesti kaikkien äänialojen edustajia esiintymässä.

Sekakuoro

Sekakuorossa laulaa kaikkien sukupuolten edustajia. Kuoron koosta riippuu se, kuinka monelle äänialalle kuoron sovituksia on mahdollista tehdä. Pienempi sekakuoro on tavallisesti neliääninen. Naisäänet jakautuvat silloin sopraanoihin ja alttoihin, miesäänet tenoreihin ja bassoihin. Jos tällaiseen sekakuoroon liittyy yksittäinen laulaja, jonka ääniala on tavallisesti mezzosopraano tai baritoni, joutuu hän käytännössä valitsemaan toisen äänialan. Suuressa sekakuorossa voi olla myös tilaa baritonien tai mezzosopraanojen stemmoille. Sekakuorojen ohjelmisto voi vaihdella klassisesta renessanssimusiikkiin ja vaikka eri musikaalien kappaleisiin. Kuorotyyppinä se sopii monipuolisesta harjoitus- ja esiintymisporukasta pitävälle reippaalle laulajalle.

Mieskuoroja on Suomessa kymmeniä, ja niiden alat jakaantuvat tavallisesti tenoreihin, baritoneihin ja ykkös- ja kakkosbassoihin. Kakkosbassolla tarkoitetaan sellaista stemmaa, joka tuottaa kuorossa kaikkein matalimmat nuotit. Ykkösbassotkin ovat möreitä, mutta heidän äänialansa ei vajoa kakkosbassojen tasolle. Mieskuorojen tavallinen haaste on krooninen tenorivaje. Koska laulaminen mielletään enemmän naisten harrastukseksi, ja vain osa miehistä on luonnostaan tenoreita, on esiintymiskykyisen tenorin usein helppo aloittaa kuoroharrastus. Mieskuoro Huutajat Jyväskylästä on ehkä tunnetuin lajissaan, mutta miehille on kuoroja ympäri Suomen.

Kuoron valinta

Kuorolaulu on siksikin monimuotoinen ajanviete, että Suomessa toimii kuoroja useista eri musiikkilajeista. Stereotyyppisesti kuoroharrastus yhdistetään helposti hengelliseen musiikkiin, klassisiin lauluteoksiin ja kansanlauluihin. Onkin totta, että monien kuorojen repertuaareihin kuuluu tällaisia ohjelmanumeroita. Tämä johtuu siitä, että monet suomalaiset kuorot on perustettu jo kauan sitten ja siksi niiden ohjelmisto on välillä vanhakantaista. Lisäksi seurakunnilla on usein omat kuorot, joissa tietysti lauletaan uskonnollisia kappaleita. Kuoron ohjelmisto voi myös muotoutua joko sen taiteellisen johdon, esiintyjien tai molempien yhteisen näkemyksen mukaan. Esimerkiksi eläkeläiskuoro laulaa todennäköisesti aivan toisenlaisia lauluja kuin opiskelijoiden kuoro.

Kun etsii itselleen sopivaa kuoroa tai muuta laulukokoonpanoa, on tietysti tärkeä tietää mitä stemmoja kykenee laulamaan itse. Tämä on yksinkertaista selvittää pianolla tai muulla kosketinsoittimella. Kannattaa käydä sävelkulut läpi yksi nuotti kerrallaan, kunnes ei enää kykene kopioimaan äänteitä puhtaasti. Näin saa käsityksen oman äänen mahdollisuuksista ja rajoista. Kannattaa huomata, että toiset kykenevät luonnostaan tuottamaan suuremman määrän äänteitä kuin toiset. Jotkut pystyvät siis laulamaan vaikka useita eri stemmoja samassa kuorossa (tai useammassa). Suurin osa laulaa kuitenkin vain yhtä stemmaa, joten kannattaa stemmansa selvitettyään tutkia alueensa kuoroja. Jos jossain kuorossa on vapaa paikka sopivassa stemmassa, on innokas uusi laulaja löytänyt kuoron itselleen!

Laulaisitko naiskuorossa?

Naiskuoron stemmat ovat yleensä sopraano, mezzosopraano, ykkösaltto ja kakkosaltto. Kuten mieskuoron ykkös- ja kakkosbassot, on kahden tason altot jaettu sen mukaan, mitä säveliä he pystyvät tuottamaan. Moni harrastaja kertoo, että harrastuksena naiskuoro voi tuoda mukanaan laulamisen lisäksi rakkaan yhteisön. Naiskuorojen jäsenet työskentelevät usein kuoron jatkuvuuden eteen myös harjoitteluaikojen ulkopuolella ja saattavat viettää aikaa yhdessä muutenkin. Erityisesti monelle eläköityneelle tai pienten lasten äideille voi kuorosta muodostua jopa henkireikä. Se on tapa päästä pois kotoa toisten aikuisten pariin ja pitää kiinni omasta identiteetistään esiintyjänä.